Onko uskonnon ja taikauskon välillä todellinen yhteys? Jotkut, erilaisten uskonnollisten uskontojen kannattajat, väittävät usein, että nämä kaksi ovat pohjimmiltaan erilaisia uskomuksia. Ne, jotka seisovat uskonnon ulkopuolella, huomaavat kuitenkin joitain hyvin tärkeitä ja perustavanlaatuisia yhtäläisyyksiä, jotka on otettava tarkemmin huomioon.
Ovatko ne todella niin erilaisia?
Ilmeisesti kaikki uskonnolliset eivät ole myös taikauskoisia, eivätkä kaikki taikauskoiset ole myöskään uskonnollinen . Ihminen voi uskollisesti käydä jumalanpalveluksissa koko ikänsä ajattelematta hetkeäkään edessään kävelevää mustaa kissaa. Toisaalta ihminen, joka hylkää täysin minkä tahansa uskonnon, voi tietoisesti tai tiedostamatta välttää tikkaiden alle kävelemistä – vaikka tikkailla ei olisi ketään, joka voisi pudottaa jotain.
Jos kumpikaan ei välttämättä johda toiseen, voi olla helppo päätellä, että ne ovat erilaisia uskomuksia. Lisäksi, koska itse nimike 'taikausko' näyttää sisältävän negatiivisen arvion irrationaalisuudesta, lapsellisuudesta tai primitiivisyydestä, on ymmärrettävää, että uskonnolliset uskovat eivät halua, että heidän uskonsa luokitellaan taikauskolla.
Yhtäläisyydet
Meidän on kuitenkin myönnettävä, että yhtäläisyydet eivät ole pinnallisia. Ensinnäkin sekä taikausko että perinteiset uskonnot ovat luonteeltaan ei-materialistisia. He eivät käsitä maailmaa aineen ja energian välisten syy-seurausjaksojen hallitsemana paikkana. Sen sijaan he olettavat aineettomien voimien läsnäoloa, jotka vaikuttavat tai hallitsevat elämämme kulkua.
Lisäksi ilmaantuu halu antaa merkitys ja johdonmukaisuus muuten satunnaisille ja kaoottisille tapahtumille. Jos loukkaantumme onnettomuudessa, se voi johtua mustasta kissasta, suolan roiskumisesta, esi-isillemme riittävän kunnioituksen laiminlyönnistä, asianmukaisten uhrausten tekemisestä hengille jne. Välillä näyttää olevan todellinen jatkumo. mitä meillä on tapana kutsua 'taikauskoksi' ja ideoita animistisissa uskonnoissa.
Molemmissa tapauksissa ihmisten odotetaan välttävän tiettyjä toimia ja suorittavan muita toimia varmistaakseen, etteivät he joudu maailmassamme vaikuttavien näkymättömien voimien uhreiksi. Molemmissa tapauksissa itse ajatus tällaisten näkymättömien voimien toiminnasta näyttää johtuvan (ainakin osittain) sekä halusta selittää muuten satunnaisia tapahtumia että halusta saada jokin keino vaikuttaa näihin tapahtumiin.
Nämä ovat kaikki tärkeitä psykologisia etuja, joita käytetään usein selittämään syy miksi uskonto on olemassa ja miksi uskonto jatkuu. Ne ovat myös syitä taikauskon olemassaoloon ja jatkumiseen. Näyttää siis järkevältä väittää, että vaikka taikausko ei ehkä ole uskonnon muoto, se johtuu samoista ihmisten perustarpeista ja -toiveista kuin uskontokin. Siten parempi ymmärrys siitä, miten ja miksi taikausko kehittyy, voi olla hyödyllistä uskonnon ymmärtämisen ja arvostuksen parantamisessa.
